Mä oon valinnut sellaisen uran, jossa kuolema on "arkea". Mä tiedän sen ja se on mulle ihan ok. Koska mä tiedän että ne kuolemat mitä töissä näkee, ei koskaan tuu koskettamaan samalla tavalla kuin läheisen kuolema.
Call me cold, mutta niinhän se on?
Kuolema sairaalassa tai ryhmäkodissa on kaks eri asiaa. Ryhmäkodin asukkaat saavat mukavan kuoleman, sillä he saavat kuolla läheistensä läsnäollessa ja kotoisassa ympäristössä. Sairaalassa on hyvinkin mahdollista että kuolee yksin.
Mutta mikä on koiralle paras kuolema?
Yksin ja rauhassa, vai läheisten ympäröimänä? Onko koiralle tärkeää että ihminen on lähellä? Mä luulen että on. Koira ymmärtää ja antaa ihmisen lohduttaa. Niinkuin koira lohduttaa ihmistään huonoina päivinä.
Kun koira on kuolemassa pois, sitä alkaa aina jollakin tavalla kaduttamaan, että ei itse tehnyt jotakin toisin. Miks mä en viettänyt enemmän aikaa hänen kanssaan? Miks mä en hellinyt enemmän tai vienyt pidemmille lenkeille? Nyt kaikki on liian myöhäistä.
Onneksi sillä ei ole enään merkitystä, sillä koira ymmärtää. Koira antaa kaiken anteeksi ja elää hetkessä. Kuoleman hetkellä koira tarvitsee vain ihmisensä läheisyyttä. Silloin molemmat ymmärtävät toisiaan.
Koita kestää Viivi mahdollisimman kauan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti