Suru

Tänä aamuna toivoin että kaikki olisi vain ollut pahaa unta. Mutta kun tulin alakertaan, huomasin että se ei ollutkaan. Iloista piipua ei näkynyt missään.
Ei sitä voi sanoin kuvailla. Sitä tuskaa. Se vaan ei onnistu. Eikä sitä kukaan muu ymmärrä, kuin se joka jonkun on menettänyt. Sitä vaan murtuu täysin. Onneksi mä olin Viinin tukena loppuun asti. Olin sen mukana viimeiseen hengenvetoon asti, ja oon siitä ikuisesti onnellinen.
Nyt jatkuu arki. Täytyy kohdata tyhjä pakuupaikka, tyhjä ruokakulho ja kaulapanta, joka vasta äsken vielä oli sen kaulassa. Kuulen vieläkin Viivin läähätyksen kun kävelen sen makuupaikan ohi.
Suru on suuri, mutta elämän on jatkuttava.
Vaikka sydämessä on suuri reikä.