Tänään mun ajatukset on ollut hajanaisia. Punainen lanka puuttuu. ajoin hevin kanssa kauniaisiin, mentiin gallträskin ympäri kävelylle. Matkalla sinne, huomasin että olin unohtanut määränpään. Ajoin väärin.
Käveltiin rauhassa, Hevin tahtia. Se ei enään jaksa kävellä kovaa. Se nuuhki paljon ja lopulta istuttiin laiturilla. Katseltiin kun pikkukalat hyppivät veden pinnalle hyönteisen perään.
Mietin Hevin ajatuksia. Mitä se tästä kaikesta ajattelee? Koirat osaavat lukea ihmistä kuin avointa kirjaa. Se huomaa jos ihminen on allapäin. Eli sen on pakko ymmärtää mitä on tapahtunut. Jääköhän se kaipaamaan Viiviä kovasti? Nyt tärkeintä mulle on Hevi ja sen hyvinvointi. Se ei saa jäädä suremaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti